Viite: VN/25123/2024-YM-313

SAHATEOLLISUUS RY LAUSUNTO LUONNOKSESTA KANSALLISEKSI ENNALLISTAMISSUUNNITELMAKSI

Yleiset kommentit ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta

Sahateollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi.

Sahateollisuus ry pitää luonnon monimuotoisuuden vahvistamista ja luontotyyppien tilan parantamista tärkeinä tavoitteina. Hyvin kohdennetut luonnonhoidon ja ennallistamisen toimet vahvistavat metsäluonnon kestävyyttä ja tukevat metsien tuottamien ekosysteemipalvelujen jatkuvuutta. Tavoitteet voidaan sovittaa yhteen aktiivisen ja kannattavan metsätalouden kanssa, kun toimet perustuvat tutkittuun tietoon, vapaaehtoisuuteen, kannustimiin ja vaikutusten seurantaan.

Vientivetoiset sahayritykset ovat tehneet Suomeen merkittäviä pitkäaikaisia investointeja. Investointien ja tuotannon edellytyksiä ovat ennakoitava sääntely, kustannuskilpailukyvyn vahvistuminen sekä sahatukin saatavuus. Yrityksille ratkaisevaa on puun saatavuus niiden omilla puunhankinta-alueilla. Kotimaisen puuraaka-aineen saatavuus on samalla osa metsäsektorin huoltovarmuutta ja kansallista omavaraisuutta.

Lausuntokierroksella oleva luonnos ei muodosta päätöksenteon kannalta riittävän täsmällistä, vaikutusarvioitua ja toimeenpanokelpoista suunnitelmaa. Luonnoksen taulukon 1 ”Metsät” -rivi on jätetty kokonaan ilman pinta-alatietoja. Luonnoksessa ei ilmoiteta metsäluontotyyppien tavoitekokonaispinta-alaa, palauttamistarvetta, tuntemattomassa tai heikentyneessä tilassa olevaa pinta-alaa eikä ennallistamistavoitteita vuosille 2030 ja 2050. Tästä huolimatta luonnokseen sisältyy metsänkäsittelyä, metsälainsäädäntöä, suojelua ja maankäyttöä koskevia toimenpide-ehdotuksia, joilla voi olla huomattavia taloudellisia ja oikeudellisia vaikutuksia. Ilman metsäpinta-alatietoja ehdotusten mittakaavaa, kustannuksia ja vaikutuksia puun saatavuuteen ei voida arvioida. Suunnitelmaa ei voida hyväksyä avoimena valtakirjana myöhemmin päätettäville pinta-aloille, käyttörajoituksille ja kustannuksille.

Sahateollisuus ry pitää suunnitelmaluonnoksen keskeisimpänä puutteena metsäluontotyyppien määritelmien ja pinta-alatietojen puuttumista. Ennen kuin tiedetään, mitä alueita ennallistamisasetuksen mukaisiin metsäluontotyyppeihin Suomessa luetaan ja kuinka suurista pinta-aloista on kyse, ei voida luotettavasti arvioida suunnitelman vaikutuksia puun saatavuuteen, metsätalouteen, kustannuksiin tai kansantalouteen.

Ensimmäinen suunnitelmaluonnos on tarkoitus toimittaa komissiolle syyskuussa 2026 ja lopullinen suunnitelma myöhemmin komission palautteen jälkeen. Kansallisesti olennaisia ratkaisuja ei tule jättää komission kanssa käytäviin neuvotteluihin. Suomen määritelmien, pinta-alojen, tavoitetasojen, keinojen, rahoituksen ja vaikutusten on oltava eduskunnan ja sidosryhmien arvioitavissa ennen niiden lukitsemista.

Eduskunnan ympäristövaliokunnan mietinnössä YmVM 11/2026 vp korostetut maanomistajien vapaaehtoisuutta ja omaisuudensuojan turvaamista koskevat reunaehdot tulee ottaa kansallisen ennallistamissuunnitelman varsinaisen sisällön lähtökohdaksi. Lisäksi Sahateollisuus ry katsoo, että metsäisten direktiiviluontotyyppien tulkinnassa tulee käyttää ennallistamisasetuksen ja EU:n luontotyyppikäsikirjan mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa, minimoida kansantaloudelliset negatiiviset vaikutukset ja tehdä määritelmistä niin selvärajaiset, että ne kannustavat vapaaehtoiseen monimuotoisuustyöhön, eivätkä heikennä puun saatavuutta. Näiden periaatteiden tulee näkyä suunnitelman määritelmissä, tavoitteissa, toimenpiteissä ja vaikutusarvioinneissa eikä ainoastaan lausuntopyynnön saatetekstissä.

Lausuntopyynnön saatetekstin ja suunnitelmaluonnoksen toimenpidekirjausten välillä on olennainen jännite. Saatetekstissä todetaan, että metsien käyttöä ei rajoiteta, metsien suojelu perustuu maanomistajan vapaaehtoisuuteen eikä suunnitelmasta seuraa yksityisiä maanomistajia sitovia päätöksiä. Luonnoksessa tarkastellaan kuitenkin muun muassa metsälakiin sisällytettäviä vähimmäisvaatimuksia, jatkuvapeitteisyyden vaatimista turvemailla, uudistushakkuiden kieltämistä puustoisilla soilla, luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelun laajentamista sekä ekologisen kompensaation velvoittavuuden lisäämistä. Lisäksi luonnoksessa mainitaan määrittelemätön ”hiljainen suojelu”.

Se, ettei suunnitelmasta suoraan synny yksityisiä maanomistajia sitovia päätöksiä, ei poista tätä ongelmaa. Suunnitelman kirjaukset voivat ohjata myöhempää lainvalmistelua, viranomaiskäytäntöjä, kaavoitusta, tukiehtoja ja tietojärjestelmien käyttöä. Siksi suunnitelman reunaehtojen tulee koskea myös sen perusteella myöhemmin valmisteltavia toimia.

Lausuntopyynnössä kuvatut kansalliset reunaehdot ovat itsessään oikeansuuntaisia. Asetuksen mahdollistama kansallinen liikkumavara tulee hyödyntää, toimien on oltava kustannustehokkaita ja negatiiviset vaikutukset kilpailukykyyn sekä kansantalouteen on minimoitava. Reunaehdot on kirjattava varsinaiseen suunnitelmaan osaksi toimeenpanoa ja myöhempää päätöksentekoa sitovasti ohjaavina periaatteina.

Suunnitelmassa on erotettava selvästi ennallistamisasetuksen välttämättömät vähimmäisvelvoitteet kansallisista lisätavoitteista ja lisätoimista. Kansallisia lisävelvoitteita ei tule sisällyttää suunnitelmaan ilman erillistä poliittista päätöstä, varmaa rahoitusta ja kattavaa vaikutusarviointia.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma ei ole, eikä siitä tule muodostaa uutta suojeluohjelmaa. Luonnon tilaa voidaan parantaa aktiivisilla luonnonhoitotoimilla siten, että alue säilyy metsätalouskäytössä. Suojelua voidaan käyttää yhtenä keinona perustelluissa ja tarkasti rajatuissa tapauksissa, mutta sitä ei tule asettaa ennallistamisen oletusarvoiseksi toteuttamistavaksi.

Talousmetsissä tulee ensisijaisesti hyödyntää kannustavia, vapaaehtoisia ja puuntuotannon kanssa yhteensopivia luonnonhoitokeinoja. Myös valtion mailla toimenpiteet on toteutettava siten, etteivät ne vähennä Metsähallituksen markkinoille tarjoaman puun määrää tai heikennä sahatukin alueellista saatavuutta.

Sahateollisuuden toiminta- ja investointiedellytykset perustuvat vakaaseen ja ennakoitavaan toimintaympäristöön sekä varmuuteen puun saatavuudesta. Suunnitelma ei saa synnyttää suoria eikä välillisiä käyttörajoituksia ilman täsmällistä tietopohjaa, vaikutusarviointia, nimenomaista päätöstä ja asianmukaista korvausta.

Metsäluontotyyppien määritelmät, vähintään luontotyyppi- ja aluetasoiset pinta-alat, kohdentamisperiaatteet sekä sallitut metsänkäsittelytoimet on ratkaistava ennen suunnitelman toimittamista komissiolle.

Lain ja hyvän metsänhoidon vaatimusten mukainen tavanomainen metsätalous ei saa automaattisesti muodostaa merkittävää heikentämistä tai laukaista kompensaatiovelvoitetta. Vapaaehtoisuus ei toteudu, jos luontotyyppitulkinta, tietojärjestelmämerkintä, kaava, tukiehto tai viranomaiskäytäntö tosiasiallisesti estää tai olennaisesti vaikeuttaa metsätaloutta ilman maanomistajan nimenomaista suojelu- tai sopimuspäätöstä.

Mahdolliset lainsäädäntömuutokset on valmisteltava erillisinä hankkeina normaalissa parlamentaarisessa menettelyssä. Niiden yhteydessä on tehtävä kattavat vaikutusarvioinnit puun saatavuudesta, metsänomistajien asemasta, yritysten kilpailukyvystä, aluetaloudesta, työllisyydestä ja kansantaloudesta.

Toimeenpanosta ei saa syntyä suomalaiselle sahateollisuudelle kilpailijamaita suurempaa kustannus- tai sääntelyrasitetta.

Olennaisesti täydennetty suunnitelma tulee palauttaa kansalliseen lausuntomenettelyyn ennen lopullista hyväksymistä.

Kommentit luontotyyppien ja lajien tilan parantamisen tavoitteisiin (artiklan 4 tavoitteisiin vastaaminen)

Metsäluontotyyppien määritelmät ratkaisevat ennallistamistarpeen mittakaavan, toimenpiteiden kohdentumisen ja kustannukset. Määritelmien tulee olla yksiselitteisiä, maastossa todennettavia, eri viranomaisissa yhdenmukaisesti sovellettavia ja suhteessa ennallistamisasetuksen alkuperäiseen sanamuotoon.

Natura 2000 -alueiden inventointia varten laadittuja ohjeita tai niiden tulkintoja ei tule sellaisenaan laajentaa Natura-alueiden ulkopuolelle. Kansallisten rajausten on perustuttava parlamentaarisesti käsiteltyihin linjauksiin, ennallistamisasetukseen ja EU:n luontotyyppikäsikirjan mahdollistamaan kansalliseen liikkumavaraan.

Luontodirektiivin raportointitietoja voidaan hyödyntää tietolähteenä, mutta niistä ei tule mekaanisesti johtaa ennallistamisasetuksen pinta-aloja tai tavoitetasoja. Eduskunnan ympäristövaliokunnan edellyttämällä tavalla tulkinnassa tulee käyttää maksimaalisia kansallisia joustoja, minimoida kansantaloudelliset vaikutukset ja varmistaa määritelmien selvärajaisuus.

Boreaalisten luonnonmetsien määritelmän tulee olla tarkkarajainen, maastossa todennettava ja sellainen, ettei se laajene koskemaan tavanomaisia talousmetsiä. Ikä- ja lahopuukriteerien sekä muiden rakennepiirteiden tulee perustua tieteelliseen näyttöön, muodostaa johdonmukainen kokonaisuus ja olla yksiselitteisesti sovellettavia. Määrällisten raja-arvojen vaihtoehdot sekä niiden pinta-ala-, puuhuolto- ja taloudelliset vaikutukset on arvioitava ennen määritelmän vahvistamista.

Puustoisten soiden määritelmän tulee olla tarkkarajainen, maastossa todennettava ja perustua EU:n luontotyyppikäsikirjassa kuvattuihin ekologisiin ominaispiirteisiin. Kansallisessa tulkinnassa ei tule automaattisesti lukea luontotyyppiin kaikkia ojitettuja turvemaita tai suomalaisen suoluokituksen muuttumia. Luokittelun tulee perustua vesitaloutta, suokasvillisuutta ja puuston rakennetta koskeviin selkeisiin ja yhdenmukaisesti sovellettaviin kriteereihin. Eri rajausvaihtoehtojen pinta-ala-, puuhuolto- ja taloudelliset vaikutukset on arvioitava ennen määritelmän vahvistamista.

Harjumetsien määritelmän tulee perustua luontotyypin ekologisiin erityispiirteisiin eikä pelkästään metsän sijaintiin harjumuodostumalla. Rajauksessa tulee käyttää kasvupaikkaa, mikroilmastoa ja luontotyypille ominaista kasvillisuutta koskevia selkeitä ja maastossa todennettavia kriteerejä. Ennen määritelmän vahvistamista Suomen tulee vertailla muiden jäsenvaltioiden, erityisesti Ruotsin ja Viron, soveltamiskäytäntöjä sekä arvioida eri rajausvaihtoehtojen pinta-ala-, puuhuolto- ja taloudelliset vaikutukset.

Suunnitelmassa tulee esittää metsäluontotyyppien osalta käytettävissä oleva paras arvio niiden nykyisestä kokonaispinta-alan jakautumisesta hyvään, ei-hyvään ja tuntemattomaan tilaan. Tietolähteet, laskentamenetelmät ja olennaiset epävarmuudet tulee ilmoittaa avoimesti. Vuoden 1995 pinta-alan käyttäminen suotuisan viitealan lähtökohtana sekä mahdolliset siitä poikkeavat vertailuarvot tulee perustella luontotyypeittäin. Tavoitepinta-alat ja niiden alueellinen kohdentuminen tulee kuvata sellaisella tarkkuudella, että vaikutukset puun saatavuuteen, metsänhoidon ja hakkuiden edellytyksiin sekä alue- ja kansantalouteen voidaan arvioida luotettavasti.

Tavoitteita voidaan kohdentaa olemassa oleville suojelualueille, puuntuotannollisesti vähämerkityksisille valtion alueille ja vapaaehtoisesti tarjottuihin kohteisiin.

Valtionmaihin kohdentaminen ei saa vähentää Metsähallituksen markkinoille tarjoaman puun määrää tai heikentää erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen sahojen puuhuoltoa. Aktiivinen luonnonhoito on tunnistettava pysyvän suojelun vaihtoehdoksi silloin, kun sillä saavutetaan tavoiteltu ekologinen hyöty.

Kommentit pölyttäjäkantojen ennallistamistavoitteisiin

Sahateollisuus ry kannattaa pölyttäjäkantojen tilan vahvistamista. Tavoitteista ei tule johtaa yleisiä metsänkäyttörajoituksia.

Maatalousindikaattoreiden valintaan ja turvemaan määritelmään liittyvät kommentit

Ennallistamisasetuksen joustojen hyödyntäminen ei saa johtaa ennallistamistoimien siirtämiseen metsäojitetuille turvemaille tavalla, joka heikentää puuntuotannon edellytyksiä tai puun saatavuutta.

Metsäindikaattoreiden valintaan liittyvät kommentit

Sahateollisuus ry pitää perusteltuna, että kivennäismaan maaperän orgaanisen hiilen määrä jätetään pois Suomen metsäekosysteemien indikaattoreista. Luonnoksessa esitetyt perustelut indikaattorin heikosta soveltuvuudesta Suomen olosuhteisiin, mittaustulosten suurista epävarmuuksista, laskentamenetelmän puutteista ja kattavan seurannan puuttumisesta tukevat ratkaisua.

Valittavien indikaattorien tavoitetasoja ei tule vahvistaa ennen kuin niiden lähtötaso, mittausmenetelmä, alueellinen vaihtelu, toimenpiteiden vaikuttavuus sekä suorat ja välilliset kustannukset on arvioitu. Indikaattorit eivät saa muuttua automaattisiksi tilakohtaisiksi velvoitteiksi, luvituksen perusteiksi tai metsänkäsittelyn rajoituksiksi.

Nykyisissä metsänhoidon suosituksissa sekä PEFC- ja FSC-sertifioinnissa toteutettu säästöpuiden, lahopuun, lehtipuusekoituksen ja suojavyöhykkeiden lisääminen on otettava huomioon lähtötilassa ja tulevissa skenaarioissa.

Rakennepiirteet muuttuvat hitaasti, minkä vuoksi jo päätettyjen toimien vaikutuksia on tarkasteltava riittävän pitkällä aikajänteellä ennen uusien velvoitteiden lisäämistä.

Kommentit heikentämättömyysvelvoitteen kansallisen toimeenpanon ja joustavaan soveltamiseen

Heikentämättömyysvelvoitteen keskeisiä tulkintakysymyksiä ovat luontotyypin hyvän tilan määritelmä, merkittävän heikentämisen kynnys sekä kansallisen jouston käyttämisen edellytykset. Näitä käsitteitä ei tule jättää myöhemmän viranomaiskäytännön tai tapauskohtaisen päätöksenteon varaan, vaan niiden on oltava oikeudellisesti täsmällisiä, yhdenmukaisesti sovellettavia ja toimijoiden kannalta ennakoitavia.

Suunnitelmassa ja myöhemmässä lainsäädännössä on varmistettava, ettei metsälain ja hyvän metsänhoidon suositusten mukainen tavanomainen metsätalous talousmetsissä automaattisesti merkitse luontotyypin merkittävää heikentämistä tai synnytä ekologisen kompensaation velvoitetta.

Kysymys on erityisen merkittävä puustoisilla soilla ja muilla metsätalouskäytössä olevilla turvemailla. Jos tavanomaisen metsänkäsittelyn katsottaisiin edellyttävän saman luontotyypin tilan parantamista laajoilla alueilla toisaalla, suometsätalouden kannattavuus ja puunkorjuun edellytykset heikentyisivät olennaisesti. Puustoisten soiden osalta on laadittava erillinen vaikutusarvio, jossa tarkastellaan metsätalouden jatkuvuutta, puun saatavuutta, vaikutusten alueellista kohdentumista sekä mahdollisen ekologisen kompensaation kustannuksia.

Heikentämättömyysvelvoitteen ja sen mahdollisen joustavan soveltamisen toimeenpanossa on varmistettava, ettei tavanomaiselle metsätaloudelle synny uusia kompensaatiovelvoitteita, hallinnollisia menettelyjä tai muuta puunhankintaa vaikeuttavaa sääntelyä.

Heikentämättömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa ja mahdollista joustavaa soveltamista valmistellaan erillisessä lakihankkeessa. Oikeusvaikutukset, menettelyt, poikkeukset, mahdollinen korvausjärjestelmä ja tietopohja tulee ratkaista kyseisen hankkeen yhteydessä, ja valmistelussa tulee noudattaa valtioneuvoston ennallistamissuunnitelmalle asettamia reunaehtoja.

Luonnonarvomarkkinoiden käyttöä ei tule kytkeä heikentämättömyysvelvoitteen joustavaan soveltamiseen siten, että tavanomaiselle metsätaloudelle syntyy uusi kompensaatio- tai rahoitusvelvoite. Ennallistamissuunnitelma ei saa muuttaa lain ja hyvän metsänhoidon mukaista tavanomaista metsätaloutta kompensoitavaksi haitaksi.

Kommentit erityisesti luontotyyppi- ja lajitavoitteita (artikla 4) sekä jokien vapauttamista (artikla 9) tukeviin toimenpiteisiin

Sahateollisuus ry kannattaa toimiviksi osoitettujen Helmi- ja METSO-ohjelmien hyödyntämistä. Toimet on kohdennettava ekologisesti vaikuttavimmille kohteille ja toteutettava maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen.

Ennallistamistoimien kohdentaminen valtionmaille ei saa heikentää Metsähallituksen puun tarjontaa tai sahojen alueellista puuhuoltoa.

Helmi- ja METSO-ohjelmille on turvattava niiden tavoitteita vastaava, riittävä ja ennakoitava rahoitus. Kansallisen ennallistamissuunnitelman tavoitteita ei tule asettaa käytettävissä olevia määrärahoja korkeammiksi eikä rakentaa epävarman EU-rahoituksen varaan.

Soiden tilan parantamisen kokonaissuunnitelman tulee kattaa suojelun, metsätalouden, maatalouden, turvetuotannon, vesienhallinnan, ilmastovaikutusten ja alueellisen elinkeinorakenteen yhteensovittaminen. Ojitettujen puustoisten soiden merkitys puuntuotannolle on huomattava. Ennallistaminen on kohdennettava ensisijaisesti hydrologisesti tarkoituksenmukaisiin, tuotannollisesti vähämerkityksisiin ja vapaaehtoisesti tarjottuihin kohteisiin.

Luonnoksessa hahmotellun noin 700 000 hehtaarin suokokonaisuuden ennallistamisen ja noin 150 000 hehtaarin lisäsuojelun suhde asetuksen vähimmäisvelvoitteisiin, maankäyttöluokkiin ja käytettävissä olevaan rahoitukseen on avattava. Lisäsuojelutavoitetta ei voida hyväksyä ennen kuin sen kohdentuminen, suhde vapaaehtoisuuteen, rahoitus ja vaikutukset puuntuotantoon on selvitetty.

Kommentit erityisesti meri- ja vesiekosysteemien (artikla 5) ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin

Vesien- ja merenhoidon suunnitelmien toimeenpanon tehostaminen sekä valuma-aluelähtöinen suunnittelu ovat kannatettavia, kun toimet kohdennetaan kuormituslähteitä, vaikutuksia ja kustannustehokkuutta koskevan aluekohtaisen arvioinnin perusteella. Metsätalouden vesistövaikutukset vaihtelevat huomattavasti valuma-alueittain. Toimet tulee kohdentaa niille alueille, joilla metsätalouden vesistövaikutukset ovat merkittäviä, eikä metsätaloudelle tule asettaa yleisiä lisävelvoitteita alueen pinta-alan perusteella.

Metsätalouden vesiensuojelussa tulee hyödyntää metsänhoidon suosituksia, METKA-kannusteita, suojavyöhykkeitä, vesiensuojelurakenteita, ennakkosuunnittelua ja yhteishankkeita.

Uusia luvanvaraisuuksia tai yleisiä kieltoja esimerkiksi kunnostusojitukseen, maanmuokkaukseen tai ojien kunnossapitoon ei tule ehdottaa ennen vaihtoehtoisten ohjauskeinojen ja vaikutusten kattavaa arviointia.

Valuma-aluelähtöisen suunnittelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, kannustavuuteen ja yhteistyöhön. Yksityisen maan käyttöä koskevat ratkaisut edellyttävät maanomistajan suostumusta ja mahdollisten menetysten asianmukaista korvaamista.

Kommentit kaupunkiekosysteemialueiden kaupunkivihreää ja latvuspeittoa lisääviin toimenpiteisiin (artikla 8)

Kuntakaavoitusta ei tule käyttää yksityisten metsäalueiden epäsuorana suojelukeinona.

Kommentit erityisesti pölyttäjäkantojen ja maatalousekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artiklat 10 ja 11)

Sahateollisuus ry pitää kannatettavina vapaaehtoisia pölyttäjätoimia, jotka voidaan sovittaa yhteen metsätalouden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi paahdeympäristöjen, metsänreunojen ja muiden kukkivien elinympäristöjen hoito. Toimet ja kannustimet tulee kohdentaa todennettavissa olevaan ekologiseen hyötyyn.

Kommentit erityisesti metsäekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artikla 12)

Sahateollisuus ry pitää kannatettavina tutkimukseen perustuvaa metsän- ja luonnonhoidon kehittämistä, luotettavan luontotiedon ja tietojärjestelmien parantamista sekä neuvontaa, koulutusta ja metsäindikaattoreita koskevaa tutkimusta.

Suunnitelmassa tulee tunnistaa jo käynnissä oleva myönteinen kehitys. Metsäsertifiointi, metsänhoidon suositukset sekä puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartan mukainen metsäympäristötyö ovat lisänneet muun muassa säästöpuita, lahopuuta, lehtipuustoa, sekapuustoisuutta ja suojavyöhykkeitä talousmetsissä. Näiden toimien vaikutukset tulee ottaa huomioon lähtötilassa sekä tavoitteiden ja uusien toimenpiteiden mitoituksessa.

Vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien tai metsänhoidon suositusten vaatimuksia ei tule sellaisinaan siirtää lainsäädännön vähimmäisvaatimuksiksi eikä käyttää perusteena jatkuvasti kiristyville lisävelvoitteille.

Metsänkäsittelymenetelmien kehittäminen, kokeileminen ja tutkimukseen perustuva pilotointi ovat kannatettavia. Menetelmän valinnan tulee perustua kasvupaikkaan, tavoiteltavaan luontohyötyyn, metsän terveydentilaan, uudistumisedellytyksiin, ilmastokestävyyteen, puuston kasvuun ja laatuun sekä taloudellisiin vaikutuksiin. Uusia menetelmiä tulee ottaa laajamittaiseen käyttöön vasta niiden ekologisten ja taloudellisten vaikutusten arvioinnin jälkeen, eikä jatkuvapeitteistä kasvatusta tai muutakaan yksittäistä metsänkäsittelymenetelmää tule asettaa yleiseksi velvoitteeksi.

Toimenpiteessä 27 mainitaan nykyistä kattavampi säästäminen, alueiden jättäminen kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle sekä aluetason metsien käytön suunnittelu. Kirjauksia tulee täsmentää siten, että yksityismetsiin kohdistuvat toimet perustuvat maanomistajan vapaaehtoisuuteen eivätkä aluetason suunnitelmat synnytä sitovia tai tosiasiallisia käyttörajoituksia. Kansalliseen metsästrategiaan ja alueellisiin metsäohjelmiin sisällytettävien metsäindikaattoritavoitteiden tulee olla strategisia ja ohjeellisia. Niistä ei saa muodostua alueellisia hakkuukiintiöitä, puunkäytön enimmäismääriä, lupamenettelyjä tai muuta puunhankintaa rajoittavaa viranomaisohjausta.

Metsäindikaattoreiden ja metsäluontotyyppien tilan parantamisen sisällyttäminen Metsähallituksen omistajapoliittisiin linjauksiin ja tulosohjaukseen edellyttää erillistä puuhuoltovaikutusten arviointia. Ohjauksella ei tule vähentää Metsähallituksen markkinoille tarjoaman puun määrää, heikentää sahatukin alueellista saatavuutta eikä vaarantaa esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen sahojen puuhuoltoa. Metsäindikaattoreita tulee parantaa ensisijaisesti vapaaehtoisilla metsän- ja luonnonhoidon toimilla sekä kannustimilla, ei automaattisilla hakkuu- tai metsänkäsittelyrajoituksilla.

Toimenpiteessä 31 käytetty käsite ”hiljainen suojelu” on määrittelemätön. Jos sillä tarkoitetaan maanomistajan omaehtoista päätöstä jättää alue määräajaksi tai toistaiseksi metsätaloustoimien ulkopuolelle, aluetta ei tule rinnastaa pysyvästi suojeltuun alueeseen tai käyttää sitovien suojelu- tai ennallistamistavoitteiden täyttämiseen ilman maanomistajan nimenomaista suostumusta. Tietojärjestelmämerkinnästä tai muusta hallinnollisesta menettelystä ei saa muodostua pysyvää käyttörajoitusta ilman laissa säädettyä menettelyä, maanomistajan kuulemista ja muutoksenhakuoikeutta.

Toimenpiteessä 31 mainittua luonnonhaittamaksua ei tule edistää ennallistamissuunnitelman perusteella ilman maksun kohteen, maksuvelvollisten, määräytymisperusteiden, käyttötarkoituksen ja taloudellisten vaikutusten täsmällistä määrittelyä sekä erillistä parlamentaarista lainvalmistelua. Luonnonhaittamaksusta ei saa muodostua metsätalouteen tai metsäalan yrityksiin kohdistuvaa yleistä lisämaksua eikä keinoa siirtää ennallistamissuunnitelman julkista rahoitusvastuuta yrityksille. Talousmetsien luonnonhoidon verokannustetta voidaan selvittää, kun se perustuu vapaaehtoisiin, aktiivisiin, lisäisiin ja todennettaviin luonnonhoitotoimiin, on hallinnollisesti yksinkertainen eikä edellytä alueen pysyvää poistamista puuntuotannosta.

Toimenpiteen 35 mukainen METKA-kannustejärjestelmän kehittäminen on lähtökohtaisesti kannatettavaa, kun sillä tuetaan vapaaehtoisia ja aktiivisia luonnonhoitotoimia. Kannusteiden tulee olla riittäviä, ennakoitavia ja suhteessa toimenpiteen kustannuksiin ja mahdollisiin tulonmenetyksiin. Tuen ehdot, velvoitteiden kesto ja vaikutukset alueen myöhempään käyttöön on ilmoitettava ennen tuen myöntämistä. METKA-rahoitusta ei tule siirtää metsien kasvua, terveyttä, uudistamista tai puuntuotannon infrastruktuuria tukevista toimista ilman kattavaa vaikutusarviointia.

Toimenpiteissä 33, 34 ja 37 esitetään selvitettäviksi laajoja muutoksia vesilakiin, metsälakiin, metsätuholakiin ja luonnonsuojelulakiin. Tarkasteltavina ovat muun muassa säästöpuita, lahopuuta ja suojavyöhykkeitä koskevat vähimmäisvaatimukset, uudistushakkuun ikä- ja läpimittarajat, metsälain 10 §:n soveltamisalan mahdollinen laajentaminen, jatkuvapeitteisen käsittelyn velvoite turvemailla, uudistushakkuiden kieltäminen puustoisilla soilla sekä ojitusta ja maanmuokkausta koskevat uudet lupa- tai ilmoitusmenettelyt.

Metsätuholain muutoksilla ei saa heikentää mahdollisuuksia ehkäistä metsätuhoja tai ryhtyä nopeasti niiden torjuntaan. Mahdollisten muutosten tuhoriskit, vastuut ja taloudelliset vaikutukset on arvioitava ennen ratkaisujen tekemistä.

Näitä vaihtoehtoja ei tule esittää ennallistamissuunnitelmassa valittuina tai oletettuina toimeenpanokeinoina ennen metsäluontotyyppien määritelmien vahvistamista, pinta-alatietojen täydentämistä, vaihtoehtoisten ohjauskeinojen vertailua ja kattavaa vaikutusarviointia. Vapaaehtoiset, kannustavat, sopimusperusteiset ja informaatio-ohjaukseen perustuvat keinot ovat ensisijaisia, ja sääntelyn tulee olla viimesijainen keino. Mahdolliset lakimuutokset on valmisteltava erillisinä hankkeina normaalissa parlamentaarisessa menettelyssä.

Suunnitelmaan tulee lisätä selvä kirjaus siitä, ettei suunnitelma itsessään merkitse päätöstä uusista metsien käyttörajoituksista, lisäsuojelualueista, alueellisista hakkuutavoitteista tai velvoittavista metsänkäsittelymenetelmistä. Tällaiset ratkaisut edellyttävät erillistä poliittista päätöksentekoa, lainsäädäntöä, vaikutusarviointia ja asianmukaisten korvausten järjestämistä.

Jokaisessa metsien käyttöön vaikuttavassa selvityksessä ja valmisteluhankkeessa tulee arvioida erikseen ja ehdotettujen toimien yhteisvaikutuksena vaikutukset puun saatavuuteen valtakunnallisesti ja vähintään maakuntatasolla.

Arvioinnissa on otettava huomioon myös varsinaista toimenpidekohdetta laajemmat välilliset vaikutukset, kuten kulkuyhteyksien katkeaminen ympäröiville hakkuukohteille, korjuuikkunoiden lyheneminen ja puunhankinta-alueen laajeneminen. Lisäksi on arvioitava vaikutukset puumarkkinoihin, metsien kasvuun, uudistumiseen, terveyteen ja tuhoriskeihin, sahojen käyttöasteeseen, investointeihin, vientiin, alueelliseen elinkeinoelämään, työllisyyteen, julkiseen talouteen, omaisuudensuojaan ja hallinnolliseen taakkaan.

Sahojen tuotantolaitokset ovat tuotannoltaan hyvin paikallisia, eikä tuotantokapasiteettia voida siirtää puuraaka-aineen perässä. Alueellisesti pienikin sahatukin tarjonnan väheneminen voi alentaa sahan käyttöastetta ja kannattavuutta suhteettoman paljon. Arvioinnit tulee tehdä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä erityisesti paikkasidonnaisten ja rajallisen puunhankinta-alueen varassa toimivien sahojen näkökulmasta.

Kommentit tietopuutteiden ja seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ehdotettuihin toimenpiteisiin

Luonnonvarakeskuksen, Suomen metsäkeskuksen, Metsähallituksen ja muiden toimijoiden nykyiset aineistot on hyödynnettävä ennen uusia laajoja maastoinventointeja. Kaukokartoitus, laserkeilaus ja tekoäly voivat parantaa kustannustehokkuutta, mutta menetelmien epävarmuus ja käyttötarkoitus on dokumentoitava. Uudet maastoinventoinnit tulee kohdentaa tunnistettuihin tietopuutteisiin.

Laji- tai luontotyyppitieto, jolla voi olla vaikutusta alueen käyttöön, on varmennettava maastossa tai muulla luotettavalla menetelmällä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla ennen kuin tietoa käytetään käyttörajoituksen, luvan epäämisen tai rahoituksen epäämisen perusteena. Tiedon tulee olla ajantasaista, maanomistajan ja toimijan saatavissa sekä oikaistavissa. Tiedon oikeellisuudesta ja oikeusvaikutteisesta käytöstä vastaa toimivaltainen viranomainen.

Mallinnettua, kaukokartoitukseen perustuvaa tai varmentamatonta havaintotietoa voidaan käyttää maastotarkastusten kohdentamiseen, mutta ei sellaisenaan luvituksen, rahoituksen epäämisen tai käyttörajoituksen perusteena.

Seurannan tulee perustua selkeisiin, toistettaviin ja kustannustehokkaisiin menetelmiin. Päällekkäisiä tietojärjestelmiä, maastoinventointeja ja raportointivelvoitteita on vältettävä.

Seurannassa on erotettava luonnon tilan kansallinen kehitys, vapaaehtoisen toimenpiteen tulos ja oikeudellisesti sitovan velvoitteen valvonta. Toimeenpano ei saa lisätä yritysten tai metsänomistajien hallinnollista taakkaa ilman osoitettua hyötyä.

Kommentit suunnitelman kustannuksiin ja rahoituspohjaa koskeviin toimenpiteisiin

Luonnoksessa ennallistamistoimien kokonaiskustannuksiksi vuosina 2026–2050 arvioidaan noin 1,245 miljardia euroa vuodessa. Tästä valtion osuudeksi arvioidaan noin 906,6 miljoonaa euroa, yksityiseksi rahoitukseksi noin 208 miljoonaa euroa ja aiemmin toteutuneen kaltaiseksi EU-rahoitukseksi noin 131 miljoonaa euroa vuodessa.

Vuosien 2026–2031 kokonaiskustannuksiksi arvioidaan noin 5,5 miljardia euroa ja valtiontalouden kehystason ylittäväksi lisätarpeeksi noin 2,7 miljardia euroa eli keskimäärin noin 400 miljoonaa euroa vuodessa.

Kustannusarvio voi olla metsien osalta puutteellinen, koska metsäindikaattorien tavoitetasot ja keskeiset metsäluontotyyppien tiedot päätetään myöhemmin. Suunnitelma ei saa sitoa Suomea tavoitteisiin, joiden toteutustapaa, kokonaiskustannusta tai rahoituslähdettä ei tunneta.

Ennallistamistavoitteita ei tule vahvistaa ilman varmaa, eduskunnan hyväksymää rahoituspohjaa. Toimeenpanoa ei tule rakentaa epävarman EU-rahoituksen, valtion lisävelan tai velvoittavan yritysrahoituksen varaan.

Suunnitelmassa on eriteltävä, mistä noin 208 miljoonan euron vuosittaiseksi arvioitu yksityinen rahoitus muodostuu, keihin rahoitusvastuun oletetaan kohdistuvan ja perustuuko rahoitus aidosti vapaaehtoisiin päätöksiin. Arviota ei tule käsitellä sitovana tai varmana rahoituslähteenä. Ennallistamisasetuksen julkisia velvoitteita tai valtion rahoitusvajetta ei saa muuttaa metsäalan yritysten suoraksi tai välilliseksi rahoitusvastuuksi.

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2026 julkaisema tutkimus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 27/2026 osoittaa vaikutusten riippuvan ratkaisevasti määritelmistä ja valituista toimista. Tutkimuksen skenaariot eivät ole ennusteita vaan laskennallisia vaikutuspolkuja.

Pelkästään luontotyyppien ennallistamiseen rajatuissa skenaarioissa vuotuinen runkopuun hakkuumahdollisuus pieneni noin 2–4 miljoonaa kuutiometriä S1-skenaariossa tai 6–9 miljoonaa kuutiometriä S2-skenaariossa. Kun tarkasteluun lisättiin talousmetsien rakennepiirteitä muuttavia toimia, vähennys oli noin 8–10 miljoonaa kuutiometriä S3-skenaariossa tai 12–15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa S4-skenaariossa.

S3-skenaariossa suorat ja välilliset arvonlisäysvaikutukset olivat noin –1,6–1,8 miljardia euroa vuodessa ja työllisyysvaikutukset noin –9 000–14 000 henkilöä. S4-skenaariossa vastaavat vaikutukset olivat noin –2,5–2,9 miljardia euroa ja –15 000–23 000 henkilöä.

Tulokset korostavat vähiten puumarkkinoita heikentävien vaihtoehtojen valintaa ja sitä, ettei tavoitetasoja voida päättää ennen vaikutusten arviointia.

Arvioinnissa on tehtävä näkyväksi vaikutusketju ennallistamistoimesta tukin alueelliseen tarjontaan, hintaan ja kuljetusmatkaan sekä edelleen sahatoimialan investointeihin, vientiin, työllisyyteen ja verotuloihin. Lisäksi on tarkasteltava metsänomistajien tuloja, puutuotteiden ilmastohyötyjä, puun tuontia ja hakkuuvuotoa eli hakkuiden ja puunjalostuksen siirtymistä Suomen ulkopuolelle. Arvioinnissa on otettava huomioon myös riski puutuotteiden korvautumisesta rakentamisessa päästöintensiivisemmillä materiaaleilla sekä vaikutukset sahauksen sivuvirtoja käyttäviin sellu-, levy-, energia- ja muihin tuotantoketjuihin.

Sahateollisuus ry pitää luonnonarvomarkkinoita mahdollisena vapaaehtoisen luontotyön rahoituskeinona, mutta ennallistamisasetuksen mukaisten julkisten velvoitteiden toteuttamista ja rahoitusta ei tule rakentaa vapaaehtoisen markkinan varaan eikä luonnonarvomarkkinoilta saatavaa rahoitusta käsitellä varmana tulona. Luonnonarvomarkkinoiden käyttö ei myöskään saa vähentää puun saatavuutta.

Luonnonarvomarkkinoiden toimeenpanossa ja jatkokehittämisessä tulee huomioida Sahateollisuus ry:n aiemmin esittämiä reunaehtoja. Luonnonarvojen tulee syntyä aktiivisista, aidosti lisäisistä ja todennettavista toimista, ja määräaikaiset sekä tuotannollisen metsätalouden kanssa yhteensopivat ratkaisut on mahdollistettava. Luonnonarvomarkkinat eivät saa johtaa puuntuotannollisesti merkittävien alueiden poistumiseen metsätalouskäytöstä.