Asia: VN/18354/2026

HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAIKSI EU:N METSÄKATOASETUKSEN VELVOITTEIDEN VALVONNASTA JA SEURAAMUKSISTA SEKÄ SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI

Lausunnonantajan lausunto

Toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa koskeva sääntely Valvonta ja tarkastukset -luvussa (5-6 § ja 9-11 §)

Sahateollisuus ry esittää 9 § poistamista. EU metsäkatoasetus ei edellytä, että jäsenvaltio perii toimijoilta testaus-, varastointi- ja muita valvontakustannuksia. Esityksen mukaan kyse on kansallisesta velvoitteesta, joka ylittää asetuksen vähimmäistason. 

Säännös voi johtaa sahayrityksen kannalta lisäkustannuksiin. Jos esimerkiksi sahatavaraerän vienti keskeytetään tietojen selvittämiseksi, Ruokavirasto voisi periä yritykseltä tutkimisesta, varastoinnista ja erän käsittelystä aiheutuneet kustannukset kokonaisuudessaan. Yritykselle aiheutuisivat lisäksi sen omat varastointi-, kuljetus-, toimitusviive- ja asiakaskustannukset. 

Jos 9 § säilytetään, kustannuksia tulee voida periä vasta, kun vaatimustenvastaisuus on toimijaa kuultua perustellulla kirjallisella päätöksellä todettu. Kustannusten tulee olla välttämättömiä, kohtuullisia, yksilöityjä ja suorassa yhteydessä toimijan omaan laiminlyöntiin.

Kustannuksia ei tule periä, jos epäily osoittautuu aiheettomaksi tai puute johtuu viranomaisen tai komission tietojärjestelmästä, rajapintavirheestä, epäselvästä viranomaisohjeesta taikka vähäisestä ja korjatusta dokumentointivirheestä.

Viranomaisten tarkastus- ja tiedonsaantioikeudet tulee rajata valvonnan kannalta välttämättömiin tietoihin sekä niihin velvollisuuksiin, joita yritykseen sen kyseisessä toimitusketjuroolissa sovelletaan.

Tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa (7 §)

–

Toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa koskeva sääntely hallinnollisissa seuraamuksissa (15-18 §)

Metsäkatoasetuksen velvoitteisiin liittyy edelleen tulkinnanvaraisuutta. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ruokavirasto eivät ole antaneet yksiselitteisiä vastauksia konkreettisiin kysymyksiin, joita heiltä on kysytty useaan otteeseen (tilanne 6.8.).

Etenkin soveltamisen alkuvaiheessa havaituista puutteista tulee ensin keskustella toimijan kanssa ja varmistaa velvoitteen oikea tulkinta. Tarvittaessa toimintaa tulee ohjata korjausmääräyksellä. Kieltoja ja muita ankarampia toimenpiteitä tulee käyttää vasta, jos puutetta ei korjata tai rikkomus on vakava ja toistuva. 

Toimitusketjussa alempana sijaitsevaan toimijaan ei tule kohdistaa seuraamuksia toimitusketjun aikaisemman toimijan laiminlyönnistä, josta toimija ei ole tiennyt eikä sen olisi kohtuudella pitänyt tietää. Eli toimijalle ei tule aiheutua seuraamuksia sellaisesta myöhemmästä maankäytön muutoksesta, josta toimijalla ei puukauppaa tehtäessä tai puuta korjattaessa ole ollut tietoa eikä syytä olettaa muutoksen tapahtuvan. Toimijan vastuuta tulee arvioida niiden tietojen ja olosuhteiden perusteella, jotka ovat olleet toimijan käytettävissä hankintahetkellä. Myöhempi, toimijasta riippumaton maankäytön muutos ei saa johtaa aiemmin lainmukaisesti hankitun puun katsomiseen vaatimustenvastaiseksi, eikä toimijalle määrättäviin seuraamuksiin.

Rikkomusmaksu 20 §

Rikkomusmaksua ei tule määrätä vähäisestä, teknisestä tai viipymättä korjatusta puutteesta. Maksua ei tule määrätä myöskään silloin, kun laiminlyönti johtuu tietojärjestelmän käyttökatkosta, rajapintavirheestä tai epäselvästä tai muuttuneesta viranomaisohjeesta. 

Ruokaviraston tulee julkaista ennen lain soveltamisen alkamista kriteerit sille, milloin laiminlyönti katsotaan vähäiseksi, milloin sille on pätevä syy ja milloin maksun määrääminen olisi kohtuutonta.

Hallinnollinen seuraamusmaksu (23-24 §)

Neljän prosentin osuus unionin laajuisesta kokonaisliikevaihdosta on seuraamusmaksun enimmäismäärä, ei seuraamuksen lähtötaso.

Seuraamuksen tulee perustua tapauskohtaiseen arviointiin. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon rikkomuksen todellinen ympäristövaikutus tai sen konkreettinen riski, tuotteiden arvo ja määrä, saatu taloudellinen hyöty, tuottamuksen aste, rikkomuksen kesto ja toistuvuus sekä yrityksen toteuttamat korjaavat toimenpiteet.

Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös viranomaisohjeiden selkeys sekä komission ja kansallisten tietojärjestelmien toimivuus.

Liikevaihto ei sellaisenaan kuvaa sahateollisuusyrityksen kannattavuutta tai maksukykyä.

Suhde rikosoikeudellisiin menettelyihin (26-29 §)

Rikosoikeudellinen menettely tulee rajata vakaviin tekoihin. Tavanomaisia ilmoitus-, dokumentointi-, rajapinta- tai tietojärjestelmävirheitä ei tule käsitellä rikosasioina.

Hallinnollisen ja rikosoikeudellisen menettelyn välisestä rajanvedosta tulisi laati yhtenäinen ohje. Samasta teosta ei tule määrätä sekä hallinnollista rangaistusluonteista seuraamusta että rikosoikeudellista rangaistusta.

Määräaikainen sulkeminen hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle (30 §)

Sahateollisuus ry vastustaa ehdotettua automaattista kuuden kuukauden sulkemista kaikesta julkisesta rahoituksesta. Esityksen mukaan sulkeminen seuraisi jokaisesta 23 § mukaisesta hallinnollisesta seuraamusmaksusta ilman tapauskohtaista harkintaa.

Julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkeminen voi estää esimerkiksi investointi-, energia- sekä tutkimus- ja kehittämisrahoituksen saamisen. Seuraamuksen vaikutus voi olla huomattavasti varsinaista seuraamusmaksua suurempi ja kohdistua toimintaan, jolla ei ole yhteyttä todettuun rikkomukseen.

Julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkemisen tulee olla harkinnanvaraista. Se tulee voida määrätä vain vakavasta tai toistuvasta rikkomuksesta erillisen oikeasuhtaisuusarvioinnin perusteella.

Ruokaviraston velvollisuus tietojen asettamiseen tietojärjestelmään (35 §)

–

Esityksen vaikutukset (HE-luonnoksen perusteluiden luku 4.2)

Vaikutusarviointeja tulee täydentää sen osalta, että asetus tunnistetaan erittäin negatiiviseksi lisäsääntelyksi yritysten kannalta. Metsäkatoasetus tuo lisäkustannuksia ja heikentää siten kannattavuutta. Lisäksi pk-yritykset joutuvat investoimaan rahan lisäksi aikaa asetuksen ja metsäkatolain noudattamiseen.

Muita huomioita

Sahateollisuus ry suhtautuu EU metsäkatoasetukseen erittäin kriittisesti. Sääntely aiheuttaa Suomessa toimivalle sahateollisuudelle huomattavaa hallinnollista taakkaa ilman, että sillä saavutetaan hyötyä metsäkadon ehkäisemisessä. Kansallisessa toimeenpanossa ei tule lisätä asetuksen vähimmäisvaatimuksia.

Ikimetsien ja luonnontilaisten metsien määrittely

Hallituksen esityksen luonnontilaisia metsiä koskevat kirjaukset tulee yhdenmukaistaa valtioneuvoston vuonna 2025 tekemän vanhoja ja luonnontilaisia metsiä koskevan periaatepäätöksen kanssa. Toisistaan poikkeavat kriteerit aiheuttavat epäselvyyttä puunhankinnassa ja metsien käytössä.

Luonnontilaisen metsän eli ikimetsän määritelmän tulee sallia vähemmän ihmisvaikutusta kuin vanhan metsän määritelmän. Luonnontilaisen metsän ihmisvaikutusta koskevien kriteerien tulee siten olla vanhan metsän kriteerejä tiukemmat. Käsitteiden välinen ero tulee kirjata hallituksen esityksen perusteluihin yksiselitteisesti.

Luonnontilaisen metsän minimikokona tulisi käyttää valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti Etelä-Suomessa neljää hehtaaria ja Pohjois-Suomessa kahdeksaa hehtaaria. Hallituksen esityksessä esitetyt mänty- ja lehtipuuvaltaisten metsien kolmen hehtaarin sekä kuusivaltaisten metsien kymmenen hehtaarin rajat tulee korvata periaatepäätöksen mukaisilla pinta-alarajoilla. Myös muiden luonnontilaisuuden arviointiperusteiden tulee olla yhdenmukaisia periaatepäätöksen kanssa. 

Määrittelyvastuuta ei tule siirtää puun ostajalle tai korjuuyrittäjälle. Epäselvät tai puutteelliset paikkatiedot eivät saa tarpeettomasti estää tavallisten talousmetsien puunhankintaa tai johtaa toimijalle määrättäviin seuraamuksiin.

Aalto Tino

Sahateollisuus ry