TUKIN MITTAUSMENETELMISSÄ MERKITTÄVIÄ EROJA SUOMEN, RUOTSIN JA KESKI-EUROOPAN VÄLILLÄ

Yksioikoinen puun hintatasojen vertailu eri maiden välillä on kuin vertailisi omenoita ja appelsiineja keskenään. Suomessa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa käytettävät tukin mittausmenetelmät, kauppatavat ja kustannusrakenne poikkeavat toisistaan, mikä vaikuttaa suoraan mitatun puutavaran tilavuuteen ja hinnan muodostumiseen. Erot korostuvat erityisesti silloin, kun puun hintaa vertaillaan maiden välillä.

Mittausmenetelmien keskeinen ero liittyy siihen, mitataanko tukki kuoren päältä vai kuoren alta. Suomessa tukin tilavuus määritetään kuoren päältä. Ruotsissa sekä Saksassa ja Itävallassa tilavuus perustuu pääosin kuoren alaiseen mittaukseen. Lisäksi maakohtaiset mittaus- ja laskentaperiaatteet vaikuttavat lopputulokseen.

Samasta puuerästä saadaan siksi eri mittaustavoilla erilainen tilavuus. Käytännön mittauksissa on havaittu, että Ruotsin mittaustavalla mitattu tilavuus on selvästi suomalaista tasoa pienempi ja Keski-Euroopan mittaustavoilla ero suhteessa Suomeen on tätäkin suurempi. Erot ovat suuruusluokaltaan kymmeniä prosentteja.

Havainnot perustuvat sekä käytännön mittausaineistoihin että tutkimustietoon. FAO:n vuonna 2020 julkaisemassa raportissa tarkastellaan eri maiden mittaustapojen vaikutuksia puutavaran tilavuuden määrittelyyn ja todetaan, että kansalliset mittauskäytännöt voivat aiheuttaa merkittäviä eroja tilavuuden laskennassa. Raportissa korostuu erityisesti kuoren huomioimisen vaikutus, jonka osuus tilavuudesta on tyypillisesti noin 10–15 prosenttia.

Myös Keski-Euroopan sisällä mittaustavoissa on eroja. Baden-Württembergin metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa on havaittu, että Saksan ja Itävallan mittaustapojen välillä on noin kolmen prosenttiyksikön ero tilavuuden määrittelyssä.

Samansuuntaisia havaintoja on saatu myös teollisista mittausjärjestelmistä. Microtecin vuonna 2025 laatimassa tarkastelussa sama puuerä analysoitiin eri maiden mittaussäännöillä hyödyntäen teollista mittausdataa ja laskentamalleja.

Tulosten mukaan Ruotsin mittaustavalla mitattu tukin tilavuus oli noin 90 prosenttia ja Keski-Euroopan mittaustavoilla noin 80 prosenttia suomalaisesta tilavuudesta. Havainnot ovat linjassa tutkimuskirjallisuuden kanssa ja osoittavat, että erot ovat systemaattisia sekä johtuvat mittaustavoista, eivät puuraaka-aineen ominaisuuksista.

Hintavertailuun vaikuttavat keskeisesti myös puukauppatapojen erot ja kustannusrakenne. Suomessa puukauppa perustuu pääosin pystykauppaan, jossa teollisuus vastaa korjuusta ja siihen liittyvistä kustannuksista. Keski-Euroopassa käytössä on usein tienvarsikauppa tai sitä vastaava malli, jossa puunmyyjä vastaa korjuusta ennen myyntiä. Tämä vaikuttaa siihen, miten puun hinta eri maissa muodostuu ja mitä hintatasot tosiasiallisesti sisältävät.

Tärkeää on myös huomioida, että Keski-Euroopan sahateollisuuden päämarkkinat sijaitsevat usein muutaman sadan kilometrin etäisyydellä tuotannosta. Suomesta tuotteita kuljetetaan tyypillisesti huomattavasti pidempiä matkoja, jopa tuhansien kilometrien päähän Keski-Eurooppaan tai Aasiaan. Pitkät kuljetusmatkat tekevät suomalaisesta sahatavarasta alttiimman kuljetuskustannusten vaihtelulle ja vaikuttavat sahateollisuuden kannattavuuteen sekä puusta maksettavaan hintaan.

Puumarkkinoita maiden välillä tarkasteltaessa on tärkeää huomioida mittaustapojen erot, kauppatavat ja kustannusrakenne. Suomessa tukin hinnasta käydään usein keskustelua vertaamalla sitä Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Esiin nostetaan yksittäisiä esimerkkejä korkeammista kantohinnoista, mutta mittausmenetelmien, kauppatapojen sekä kustannustekijöiden merkitystä ei oteta huomioon. Ilman näitä tekijöitä vertailu ei ole yhteismitallinen.

Jimi Rajajärvi
Metsä- ja elinkeinopäällikkö
Sahateollisuus ry

puh. 050 470 5481 jimi.rajajarvi@sahateollisuus.fi