Ilmastopaneeli esitti hiljattain, että metsälakiin tulisi kirjata velvoitteita, jotka johtaisivat hakkuumäärien vähenemiseen. Olemme kuulleet, että hakkuumäärät ovat kohtuuttoman korkealla tasolla ja se on yksi keskeinen syy hiilinielun katoamisessa ja metsien muuttumisessa päästölähteeksi.
Ainakin sahateollisuuden kannalta väite ja vaatimus tuntuvat kohtuuttomilta. Sahatavaran tuotanto laski finanssikriisin aikana ja siitä toipuminen kesti noin viisi vuotta. Sen jälkeen tuotanto on ollut vuodesta 2014 hyvin vakaata välillä 10,5–11,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Uusia sahalaitoksia on rakennettu 2000-luvulla ja vanhoja on modernisoitu. Samaan aikaan on myös suljettu sahoja. Modernin sahalaitoksen resurssitehokkuus on kasvanut pääosin tarkemman mittaamisen myötä.
Sahateollisuus käyttää vuoden 2024 tuotantomäärällä noin 23 miljoonaa kuutiometriä tukkipuuta. Tähän lisäksi tukkeja käyttävät viilupuu-, hirsitalo- ja pylvästeollisuudet. Energiatuotantoon normaalilaatuista tukkia ei mene. Huonolaatuisia raakkitukkeja menee jonkin verran kuiduttavaan metsäteollisuuteen ja energiaksi. Viimeisten viiden vuoden aikana tukkipuuta on hakattu Luken tilastojen mukaan melko tasaisesti noin 29 miljoonaa kuutiometriä. Tilastoista voidaan laskea, että vuosittain noin 3 miljoonaa kuutiometriä tukkipuuta on hakattu ns. sellutukeiksi eli suoraan kuiduttavan teollisuuden kattiloihin.
Yllä olevan perusteella en näe sahateollisuutta miltään osin syylliseksi hiilinielujen heikkenemiseen 2020-luvulla, eikä sahoja pitäisi myöskään rankaista hakkuurajoituksilla, jotka esimerkiksi Metsähallituksen hakkuita vähentämällä kohdistuvat suurelta osaltaan juuri sahateollisuuteen.
Ilmastopaneeli ehdottaa politiikkatoimissaan myös ”puunpolton verotuen poistamista”. Tämä siis tarkoittaa sitä, että puun polttamista alettaisiin verottamaan, mitä ei käsitykseni mukaan tapahdu missään muussa verrokkimaassa.
On esitetty lukuja, että polttamisen vero olisi noin 10 €/MWh, mikä nostaisi kaukolämpölaitosten polttoaineen hintaa noin kolmanneksella. Tämä on täysin tarpeeton toimenpide jo tällä hetkellä, kun puupolttoaineiden kysyntä on uusien sähkökattilalaitosten myötä vähentynyt. Lisäksi sähkökattiloiden määrä on kasvanut huomattavasti ja kehitys näyttää jatkuvan tulevinakin vuosina.
Sahojen sivutuotteiden ja metsähakkeen osalta olisin enemmän huolissani siitä, mihin näitä joka tapauksessa tukki- ja kuitupuuhakkuiden yhteydessä syntyviä jakeita jatkossa käytetään. Monia innovaatioita siihen on olemassa, mutta teknillis-taloudellisesti valmiita ratkaisuja ei juurikaan ole vielä olemassa.
Voidaan myös esittää, että jalostusasteen nostaminen ja sitä kautta hakkuiden vähentäminen olisi toimiva ratkaisu hiilinielujen parantamiseen.
Sahateollisuuden tuote on globaali ja sen hinta määräytyy markkinoilla. Noin 80 % sahojen myynnistä on vientiä. Sahatavarasta suurin osa käytetään rakentamiseen eri muodoissa. Olisi tietenkin hyvä, jos suurempi osa tuotteista käytettäisiin puurakentamiseen kotimassa ja siihen sahoilla toki on valmiudet. On kuitenkin huomioitava, että rakentaminen on meillä hyvin syklistä liiketoimintaa ja sen käyttämä puun määrä vaihtelee paljon vuosittain. Viime vuosikymmenten aikana se on puolittunut pientalojen rakentamisen trendinomaisen vähenemisen myötä.
Sahatavara on uusiutuvasta raaka-aineesta valmistettu tuote, jonka sisältämä hiili säilyy rakennuksissa vuosikymmeniä, joko Suomessa tai viennin kohdemaissa. Tämän toimialan uhraaminen osaksikaan ilmastopolitiikan alttarilla pysyvyydeltään epävarmojen hiilinielujen vuoksi on erittäin lyhytnäköistä ja kansantaloudellisesti järjetöntä toimintaa. Nyt on syytä tunnustaa ilmastolain mahdoton tilanne ja ottaa tavoitteissa aikalisä.
"Kari
"Toimialapäällikkö"
Kirjoittaja työskentelee Sahateollisuus ry:n toimialapäällikkönä.