EU:n uusiutuvan energian direktiivi (RED III) tuli voimaan 21. toukokuuta 2025, ja sen soveltaminen alkaa Suomessa siirtymäajan jälkeen vuoden 2026 alussa. Direktiivin keskeisenä tavoitteena on nostaa EU:n uusiutuvan energian kokonaistavoitetta nykyisestä 32 prosentista 42,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Samalla direktiivi tiukentaa biomassan energiakäytön kestävyyskriteerejä kestävästi tuotetun bioenergian varmistamiseksi.
Erityisesti sahateollisuus kohtaa nyt kasvavaa painetta. Lähes jokaisella teollisella sahalla on oma lämpölaitos sahatavaran kuivaamista varten. Näissä laitoksissa hyödynnetään pääasiassa sahauksen sivuvirtoja kuten puun kuorta ja purua. Valtaosa laitoksista on kooltaan alle 20 megawattia, ja ne ovat tähän asti olleet raportointivelvoitteen tehorajojen alapuolella. RED III:n myötä kestävyyssääntelyn lämpötehoraja lasketaan 7,5 megawattiin, jolloin entistä useammalta sahalta vaaditaan tarkkaa energiantuotannon raportointia.
Sahauksen sivuvirtoihin kohdistuvat vaatimukset liittyvät lämmöntuotantoon. Vaatimuksena on, että sivuvirtojen kasvihuonepäästöjen tulee olla huomattavasti pienemmät kuin fossiilisilla polttoaineilla. Vaatimus on sivutuotteille läpihuutojuttu, mutta todentaminen vaatii jatkossa sahoilta tarkkaa jakeiden käytön seurantaa ja vuosittaista raportointia Energiavirastolle. Tähän vaadittavan kestävyysjärjestelmän hakeminen on myös kallista.
Puunkorjuun yhteydessä metsäbiomassaksi luokiteltujen, energiakäyttöön kerättävien oksien kestävyysvaatimukset ovat tiukemmat. Yllä mainitun päästövertailun lisäksi niiden tulee täyttää direktiivissä esitetyt metsäbiomassan kestävyyskriteerit. Vaikkakin Suomessa metsien talouskäyttöä koskevan sääntelyn katsotaan kattavan kestävyyskriteereiden vaatimukset, tulee sahojen raportoida käyttömäärät sekä ylläpitää järjestelmää, josta metsäbiomassan erä- ja alkuperätiedot voidaan osoittaa vähintään kuntatasolla.
Direktiivin kiristyminen on käytännössä jatkumoa sääntelytaakalle, joka on viime vuosina kasvanut kohtuuttomasti. Pienet ja keskisuuret sahat joutuvat investoimaan järjestelmiin, dokumentointiin ja asiantuntijatyöhön, joilla ei ole selkeää liiketoiminnallista vastinetta. Nykyiset toimintatavat kattavat jo valmiiksi sääntelyn perimmäiset vaatimukset, mutta itsestään selvät asiat tulee todentaa monimutkaisin menetelmin. On vaikea nähdä, kuinka tämä palvelee aidosti kestävyyden tavoitteita.
Sahateollisuuden näkökulmasta on tärkeää, että RED III -direktiivi sisällytetään komission ylimääräistä sääntelyä purkavaan Omnibus-menettelyyn. Itsestään selvien asioiden raportointia tulisi vähentää ja lämpötehoraja palauttaa aiemmalle 20 megawatin tasolle, jotta sääntely kohdistuisi oikeudenmukaisesti ja mahdollistaisi sivuvirtojen käytön ilman uutta hallinnollista taakkaa.
Jos EU todella haluaa edistää vastuullista energiajärjestelmää, sen tulisi helpottaa uusiutuvien resurssien käyttöä eikä jatkuvasti vaikeuttaa sitä lisäbyrokratialla.
"Jimi
"Elinkeinopäällikkö"
Kirjoittaja työskentelee Sahateollisuus ry:n elinkeinopäällikkönä.