AASIASSA ON HARVOIN MERKITYSTÄ SILLÄ, MITEN MONIMUOTOISUUS ON HUOMIOITU
Talouselämän haastattelussa (10.10.) metsänomistaja Ilkka Herlin mainitsi erittäin tärkeän sanan, joka loistaa poissaolollaan usein suomalaisesta metsä- ja ympäristökeskustelusta. Sana on loppuasiakas.
Puutuotteille on kysyntää ympäri maailmaa ja suomalaisen sahateollisuuden tuotannosta jopa 80 prosenttia lähteekin vientiin. Loppuasiakkaita on yli 70 maassa, ja kymmenestä suurimmasta vientimaasta viisi sijaitsee Euroopan ulkopuolella. Esimerkiksi Japani ja Kiina ovat suuria puutuotemarkkinoita ja tärkeitä niin suomalaisille, ruotsalaisille, kanadalaisille, itävaltalaisille kuin venäläisillekin toimijoille, joista viimeksi mainitut ovat Ukrainan sodan aloittamisen jälkeen pärjänneet valitettavan hyvin näillä molemmilla markkinoilla.
Useiden arvioiden mukaan puutuotteiden kysyntä tulee kasvamaan ja avaamaan uusia mahdollisuuksia esimerkiksi Pohjois-Afrikan ja Kaukoidän väkirikkaissa maissa. Ankaran kilpailun markkinoista ratkaisee se, missä päin maailmaa tuotteet valmistetaan kannattavasti ja kilpailukykyisesti.
Monimuotoisuus ei loppuasiakkaan päätöksissä toistaiseksi näy eikä kuulu.
Sahateollisuuden yritykset tekevät aktiivisesti ja johdonmukaisesti töitä monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Siitäkin huolimatta, ettei monimuotoisuustyöstä markkinoilla palkita, vaan se on lisäkustannus. Loppuasiakkaalle esimerkiksi Aasiassa on harvoin merkitystä sillä, miten monimuotoisuus on kannolta asiakkaalle huomioitu. Tuotteiden laatu ja hinta ratkaisevat.
Suomi on pääministeri Petteri Orpon kaudella vaikuttanut EU:ssa merkittävästi ja menestyksekkäästi biotalouden toimintaedellytyksiin. Seuraavaksi katsetta voisi kääntää Euroopan rajojen ulkopuolelle ja etsiä aiempaa enemmän uusia mahdollisuuksia metsäsektorin toimijoille, kuten sahateollisuudelle.
Mikäli Suomi haluaa ratkaista ongelmia ja olla siten kokoaan suurempi toimija, tulisi monimuotoisuusasioiden merkitystä korostavia toimia edistää globaalisti. Näin aikaansaataisiin positiivinen kilpailukykytekijä suomalaiselle vastuulliselle teollisuudelle ja kansainvälistä huomiota luonnon monimuotoisuudelle. Juhlallisten sitoumusten sijaan muutos markkinoilla ja loppuasiakkaiden mielissä voisi tuoda monimuotoisuuden vahvistamiseen merkittävän lisäarvon. Toimet eivät tietenkään olisi nopeita, mutta ne voisivat olla tehokkaita ja vähintäänkin yrittämisen arvoisia.
Euroopan unioni haluaa toimia aktiivisesti ja kunnianhimoisesti ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristöasioiden saralla. Suomi voisikin nostaa aktiivista kolmansiin maihin suuntautuvaa monimuotoisuustyötä esiin ja tehtäväksi Euroopan unionin kautta. Euroopan ulkopuolinen ratkaisukeskeinen työ olisi pikkunäppärän teollisuuden kilpailukykyä haittaavan sääntelyn sijaan järkevää toimintaa ja siinä riittäisi komissiolle analysoitavaa.
Euroopan unionissa ja Suomessakin on toki vielä tehtävää monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Oikeita askeleita on kuitenkin jo otettu. Puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartta julkaistiin vuonna 2023 ja sen toimenpiteiden ja suositusten jalkauttamistyötä on tehty vuoden päivät. Tiekartta on saanut hyvän ja kiinnostuneen vastaanoton myös kansainvälisessä yrityselämässä, ja sitä pidetään hienona aloitteena teollisuudelta.
Kaupankäynnissä on aina monta osapuolta ja globaalissa ympäristössä mausteena ovat myös kulttuurierot. Jotta monimuotoisuudesta ja sen eteen tehtävästä työstä saataisiin kaikkia yhdistävä agenda, jolle myös loppukäyttäjä näkisi taloudellisen arvon, on työsarkaa tehtävänä. Onneksi sahateollisuuden yritykset ovat jo hihansa käärineet.
Tino Aalto
toimitusjohtaja
Sahateollisuus ry
Kirjoitus on alun perin julkaistu Talouselämä-lehdessä 16.10.2024