PUUSTA ON MONEKSI, MUTTA ONKO TUOTTEILLA OSTAJIA?

Suomessa erottamaton osa metsäkeskustelua on puhe korkeamman jalostusarvon tuotteista ja siitä, miten metsästä on jatkossa saatava enemmän irti. Varsinkin ylätason puhe korkean jalostusarvon tuotteista toistuu poliitikkojen juhlapuheissa ja metsäkriitikkojen kannanotoissa.

Käytännössä puheenvuoroissa ja raporteissa keskitytään useimmiten siihen, mitä kaikkea puusta voitaisiin tehdä verrattuna nykyiseen tuoteportfolioon.

Vähemmän kiinnitetään huomiota siihen, miten ylevät visiot erilaisista tuotteista liiketaloudessa toteutuisivat – itsestään kun ei tapana ole tapahtua mitään. Keskustelusta tuppaa unohtumaan se, että tuotteiden valmistus tulee tehdä kaupallisesti kannattavasti ja niille tulee olla myös kysyntää, eli jonkun on oltava valmis maksamaan tuotteesta riittävästi.

Teollisuus- ja metsäpoliittinen ajatuskulku tulisikin kääntää päälaelleen: meidän tulisi pohtia sitä, mille tuotteille on kysyntää ja miten pystymme kilpailukykyisesti vastaamaan näihin mahdollisuuksiin.

Metsäbiotalouden tiedepaneeli hahmotteli raportissaan sitä, miten Suomessa tulisi jalostaa perinteisestä sahatavarasta enemmän esimerkiksi ristiinliimattuja monikerroslevyjä (CLT). Näin ei kuitenkaan tapahdu ennen kuin puurakentamisessa saadaan tehtyä kotimainen läpimurto. Jotta korkean lisäarvon tuotteita valmistettaisiin, tulisi puusta rakentaa Suomessa merkittävästi enemmän. Muutoksen tarvitaan aktiivisia toimia valtioneuvostolta.

Työ korkeamman jalostusarvon puolesta ei ole sujunut viime aikoina hyvin. Puurakentamisen edistämisohjelma ajettiin alas, hallitus ei ole toistaiseksi kanavoinut puurakentamiseen lupaamiaan TKI-rahoja ja ilmastoystävällisen rakentamisen osalta rakennuslaissa on perusteltuja huolenaiheita.

Niin kauan kuin korkeamman jalostusarvon tuotteille on vähänlaisesti kysyntää, tulisi korostetusti huolehtia siitä, että Suomessa on kannattavaa tuottaa perustuotteita.

Suomalaisen metsätalouden perustuotteilla, sahatavaralla ja sellulla, käydään globaalia kauppaa. Kysyntää siis on riippumatta siitä, tehdäänkö tuote Suomessa vai jossakin muualla. Esimerkiksi Euroopassa käydään kovaa kilpailua ruotsalaisten ja suomalaisten kesken. Jos omaehtoisesti heikennämme kansallista kilpailukykyämme, tarjoamme vain ruotsalaisille mahdollisuuksia hyödyntää avautuvia sahatavaramarkkinoita ja tuottaa omaan kansantalouteensa lisäeuroja.

Surkealla tolalla olevalla Suomen kansantalous vahvistuu, kun samanaikaisesti panostamme perustuotteita valmistavaan kilpailukykyyn sekä korkean jalostusarvon tuotteisiin.

Tino Aalto
toimitusjohtaja
Sahateollisuus ry

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kauppalehdessä 19.6.2024